Skinbased Road Trip: Kahden yhdysvaltalaisen matka Lapissa – Osa 1

Helmikuussa 2022 kaksi yhdysvaltalaista aktiiviulkoilijaa Tess Smith ja Alan Goldbetter suuntasivat talviselle matkalle Lappiin. Heidän tavoitteenaan oli päästä Skinbased-hiihdon juurille ja kokea pohjoinen luonto, joka on toiminut suksien inspiraationa. Ensimmäisessä osassa Alan kertoo matkan alkuvaiheista Suomessa ja kuinka matka jatkui Ruotsiin. Nautinnollisia lukuhetkiä talvisen hiihtoseikkailun parissa.

1. päivä: Rovaniemi, Suomi ⎮ 20.2.2022

Lunta ripotteli kevyesti harmaalta taivaalta, kun pysäköin autoni pienelle parkkipaikalle Rovaniemen lentokentällä. Ystäväni Tessin lentokone oli juuri laskeutunut ja olin valmiina toivottamaan hänet tervetulleeksi ensimmäiselle vierailulleen Lappiin.

Kahden ja puolen tunnin ajomatka Ylläkselle, Suomen läntiseen Lappiin, kului nopeasti. Tess kertoi minulle uudesta talostaan Kaliforniassa, ja minä kerroin, millaista elämä on ollut pienessä kylässä Äkäslompolossa, Yllästunturin juurella viimeiset kaksi vuotta.

Juttelimme myös polkujuoksusta, mikä oli alkanut kiinnostaa Tessiä yhä enemmän, sekä Skinbased-hiihdosta ja luonnossa liikkumisen riemusta. Odotin innolla, että pääsisin jakamaan Skinbased-hiihdon ilot hänen kanssaan.

Todellinen matkamme alkaa vasta huomenna. Rami Valonen, ystävä ja valokuvaaja, liittyy seuraamme, kun reissaamme Lapin halki. Hän on mukana dokumentoimassa reissumme. Mutta ennen kuin lähdemme, on aika esitellä Tessille suomalainen sauna.

2. päivä: Hetta, Suomi ⎮ 21.2.2022

Ensimmäinen päivämme Skinbased-roadtripillä vei meidät Hetan kylään. Hetta toimii hyvänä lähtöpisteenä niin päiväretkille kuin yli yön kestäville vaelluksille. Se oli sopiva paikka myös meille aloittaa oma talvinen seikkailumme Lapissa. Metsäiset rinteet ja kumpuilevat tunturit johdattivat meidät suoraan Skinbased-maailman sydämeen.

Tessille tämä oli hänen ensimmäinen kokemuksensa Skinbased-suksilla. Koska hanki oli pehmeää ja reitillämme oli tiheää metsikköä, päädyimme valitsemaan KARit päivän retkelle. Monipuolisuutensa ja vakautensa ansiosta ne ovat täydelliset välineet vaihtelevaan maastoon ja tarjoavat hyvän ensikosketuksen liukulumikenkäilyyn.

Lyhyt päiväretkemme vei meidät Tunturi-Lapin luontokeskuksesta Jyppyrä-nimiselle tunturille ja laavulle sen huipulla. Pilvisyys vaihteli pitkin päivää. Hetkittäin pilvet kietoivat kaiken ympärillään harsoonsa ja tuntui kuin olisimme yksin keskellä erämaata. Onneksi pilvisyys kuitenkin rakoili, ja etenkin ylöspäin kiivetessämme saimme nauttia tunturinäkymästä ympärillämme.

Lumimyräkät hallitsivat aluetta ja muodostivat lumipyörteitä jotka sekoittuivat sinisen taivaan kanssa. Tähän kuitenkin päättyi myrskyinen jakso, joka jätti jälkeensä vain pehmeän lumivaipan.

Kun saavuimme suojaan, rakensimme nuotion ja pidimme pienen tauon. Tessille oli hauska selittää, miten suomalainen eräkämppäsysteemi toimii, ja samalla seurata vierestä, kuinka helposti hän sai tulen syttymään vain yhden tulitikun ja muutaman kaarnan palan avulla.

Laskut vastasataneella puuterilumella osoittautuivat todella hauskoiksi. Matkalle mahtui muutama hyvä käännös, jokunen pieni kaatuminen ja rutkasti naurua. Laskimme metsää pitkin, mutta eri reittiä, jota olimme kivunneet ylös. Päivä ei voi olla huono, kun alla on tuore puuterihanki.

3. päivä: Suomen Hetasta Ruotsin Abiskoon ⎮ 22.2.2022

Aloitimme kolmannen päivän aikaisin. Tänään ylitimme rajan Suomesta Ruotsiin. Katsoimme auton ikkunasta, kun pehmeät värit täyttivät taivaan ja aurinko nousi hiljalleen. Ajomatka Abiskon luonnonpuistoon oli pitkä, etenkin talviolosuhteet huomioon ottaen. Kuljimme useita kilometrejä lumen peittämillä teillä, ja silloin tällöin ohitimme nukkuvia kyliä ja pitkälle ulottuvia hiljaisia metsiä.

4. päivä: Abisko, Ruotsi ⎮ 23.2.2022

Aurinko heijastui voimakkaasti lumen pinnalta, mikä sai meidät melkein kuvittelemaan, että päivä olisi lämpimämpi. Kun astuimme ulos autosta, kylmä viima kuitenkin muistutti meitä, että nyt todellakin on talvi.

Suuntasimme Tornio-järven rannalle, missä upea näkymä otti meidät vastaan. Edessämme aukesi kapea, 70 kilometrin pituinen järvi, joka ulottui molempiin suuntiin niin kauas kuin silmä kantoi, kun taas suuret tunturit hallitsivat horisonttia. Lapporten on tunnettu vuoristolaakso ja nähtävyys, Abiskon oma maamerkki.

Hiihdimme rannalta hetkeksi järven jäälle, kunnes taas palasimme rannan tuntumaan. Olen kotoisin Yhdysvaltojen eteläosista, missä ilmasto on lämmin, joten järven jäällä hiihtäminen on minulle yhä taianomainen kokemus. Tessiä sen sijaan kiehtoi enemmän, mitä rannan puolella oli tarjottavaa, kuten jääluola. Luolassa pystyi hiihtämään rosoisten jäämuodostumien keskellä, mitkä alkukauden tuulet olivat muovanneet pieneksi valkamaksi.

Palasimme lopulta autolle tuulentuivertamina ja nälkäisinä, mutta suuri hymy kasvoillamme. Päivän kruunasi enää pitsa, joka odotti meitä kylässä.

5. päivä: Abisko, Ruotsi ⎮ 24.2.2022

Tuuli puhalsi vielä voimakkaasti, kun heräsimme aamulla. Oli viimeinen päivämme Abiskossa, mutta päätimme luopua alkuperäisestä suunnitelmasta. Sen sijaan ajelimme vain ympäriinsä ja etsimme hiihtopaikkoja, jotka näyttivät kivoilta. Yllätyimme iloisesti löytäessämme lumisen mäen keskeltä kylää, aivan juna-aseman tuntumasta.



Skinbased-hiihdon keskeisenä ajatuksena on, että voit hiihtää yhtälailla niin kaupungissa kuin keskellä luontoa, joten laitoimme sukset testiin. Hiihtäminen kylässä osoittautui todella hauskaksi. Hanki oli hyvä, eikä haitannut vaikka mäki oli pieni, koska oli helppo kiivetä nopeasti takaisin ylös ja laskea taas uudelleen alas.

Ilta koitti aivan liian pian, ja jouduimme palaamaan takaisin mökillemme. Matkan varrella pysähdyimme kuitenkin kiipeämään pienen mäen päälle, jotta voisimme katsella, kun aurinko laski vuorten taa. Se oli hieno päätös hauskalle päivälle.

–––
Kiitos, että luit ensimmäisen osan Skinbased-matkasta Lapin halki. Lue myös tarinan toinen osa.

Teksti: Alan Goldbetter & Kuvat: Rami Valonen